main-page-icon
menu-button
Valikko
OPETTAJAT JA OHJAAJAT
OPETTAJAT JA OHJAAJAT :: Tiedekasvatus :: Tiedekasvatuksen laatu

TIEDEKASVATUKSEN LAATU

Laatua asiantunevasta kerhotoiminnasta kirja


Laadukkaan kerho- ja harrastetoiminnan kehittäminen – Suomi-Viro vertaisoppimishankkeen aikana syntynyt julkaisu on valmistunut. Kirjaan
Tiede- ja teknologiakasvatus. Laatua asiantuntevasta kerhotoiminnasta. (pdf) on koottu tietoa, ideoita ja ohjeita tiede- ja teknologiakerhojen järjestäjille ja ohjaajille.

Julkaisun voi tilata olemalla yhteydessä Merike Kesleriin merike.kesler(at)opinkirjo.fi

Julkaisu on maksuton, mutta lähetyskulut peritään. Kokonaan maksuttomana julkaisun voi noutaa Opinkirjon toimistosta.

Tutustu myös vironkieliseen julkaisuun Arenev teadushuviharidus. Õpime kogemustest.

 

Kehittämiskeskus Opinkirjo toteutti vuoden 2015 (hanke jatkui tammikuulle 2016) Suomi-Viro vertaisoppimishankkeen opetus- ja kulttuuriministeriöltä saamansa avustuksen turvin. Virossa yhteistyöorganisaationa toimii Eesti Teadusagentuur (Estonian Research Council) voittoa tavoittelematon yhdistys, joka perustettiin 2012 (1990 perustetun Eesti Teadusfondin ja 1997 perustetun Sihtasutus Archimedesin yhdistymisen tuloksena). Yhdistyksen päätehtävänä on tukea tieteentekijöitä kansallisella tasolla, kehittää kansainvälistä yhteistyötä ja tarjota erilaisia palveluita tieteen ja tiedekasvatuksen toimijoille. (www.etag.ee)
Hankeessa oli mukana seuraavia tahoja:
LUMA-keskus Suomi, Helsingin yliopiston opettajakoulutuslaitos, Päijät-Hämeen LUMA-keskus, Tampereen LUMATE-keskus, Lounais-Suomen LUMA-keskus, Tekniikan Akateemiset TEK, LUMA-keskus Aalto, Helsingin yliopiston LUMA-keskus, Keski-Pohjanmaan LUMA-keskus, Kokkolan yliopistokeskus Chydenius, Viimsi Kool, MTÜ Robootika, Tartu noortekeskus Lille Maja, Tartu Observatoorium, Tartu Keskkonnahariduse Keskus, Tartu Ülikool ja Tartu Loodusmaja.
Hanke perustui seuraaviin tarpeisiin:
1. Virossa kerhotoiminnalle ei ole ollut laatukriteereitä, kuten Suomessa -> kuitenkin erityisesti ohjaajakoulutuksessa laadun arviointi ja kehittäminen ovat ensisijaisen tärkeitä
2. Kerhopedagogiikkaa itsessään ei usein huomioida tai siihen sovelletaan koulupedagogiikkaa, joka vääristää ohjaajan ammattitaidon kehittymistä -> kerhopedagogiikkaa on tehtävä tutuksi
3. Sekä Virossa että Suomessa tiedekerhonohjaajien koulutus on lähes olematon tai pirstaleista -> Suomessa on jo kuitenkin paljon hyviä hankkeita käynnissä, joiden kokemuksia voisi soveltaa myös Virossa
4. Viron harrastekoulun ”huvikool” malliin tutustuminen ja soveltaminen Suomessa ->
Virossa on kehitetty monia kansanvälisestikin tunnustettuja tieteen popularisoinnin ohjelmia (esimerkiksi Rakett 69) lukioikäisille, kun taas Suomessa tiedekasvatustoimintaa on kehitetty paljon peruskoulun alemmilla vuosiluokilla -> toimintamallien ja kokemusten vaihto rikastuttaa kummankin maan tiedekasvatustoimintaa
Hankkeelle oli asetettu seuraavat tavoitteet:
Jakaa kerhotoiminnan ja tiedekasvatuksen osaamista maiden välillä.
Löytää yhteiset kehittämiskohteet kerhopedagogisesta näkökulmasta.
Kehittää tiedekasvatuksen laatua omissa maissa, mutta myös koko Euroopan tilannetta silmässä pitäen.
Hankkeen aikana järjestettiin kolmipäiväinen kesäseminaari ja tuotettiin suomenkileinen ja vironkielinen julkaisu.
Hankkeen yhdeksi tavoitteeksi nousi tieteen popularisoinnin väylien selvittäminen nuorisotyön kentässä. Sekä Virossa että Suomessa tiedekasvatukseen liittyvä toiminta jää usein orvon asemaan, koska sitä ei mielletä kehityskohteeksi nuorisuotyön kentässä eikä myöskään perusopetuksen kentässä. Syitä tähän haluttiin selvittää.
Sidosryhmä tapaamisissa ilmeni, että syyt ovat enemmän poliittisia (hallinnolliset rakenteet ministeriöissä), kuin toiminnasta johtuvia. Moni nuorisotyöntekijä on hyvä tiedekasvattaja, mutta hän ei itse meillä itsensä sellaiseksi eikä siitä syystä esimerkiksi osa hakea täydennyskoulutusta tai pohtia toiminnan laatua. Toisaalta moni tiedekerhonohjaaja ei koe olevansa kasvattaja vaan tieteen tulosten välittäjä lapsille, eikä siitä syystä osa hakeutua täydennyskoulutukseen, jossa käsitellään kerhopedagogiikkaa.
Hankkeen rajallisuuden vuoksi teema ei pystytty viemään syvällisesti eteenpäin ja tärkeimpänä tuloksena voidaankin pitää keskustelun avaamisen kyseisestä asiasta.
Lisäksi Suomessa ja Virossa teetettiin kysely, jonka avulla aihetta haluttiin avata enemmän. Kysely koski laajasti non-formaalin ja informaalin tiedekasvatustoiminnan järjestämistä kummassakin maassa. Kerhotoiminta kuuluu Virossa nuorisotyökenttään ja siten kysymällä tiedekerhojen järjestämisen määrää, voidaan jo heti sanoa, miten paljon nuorisotyökentässä tieteitä popularisoidaan.
Kyselyn kysymykseen ”Pitäisikö nuorisotoiminnassa hyödyntää enemmän tiedeopetusta tukevaa ja soveltavaa toimintaa? Miksi ja miten?”
Vastattiin muun muassa seuraavasti:
- kyllä, toimintaa voidaan järjestää tiedeleireillä ja kursseilla
- innostavia vieriluja suoraan tunneille
- tiedekerhotoimintaa nuorisotaloille
- lisää mainontaa ja yhteistä viestimistä
- yhteistyö luonto- ja leirikoulujen kanssa
- yhteisiä teemapäiviä
- voisi hyödyntää enemmän nuorisotyön menetelmiä
- nuorisotyössä pystytään herättämä kiinnostus ja tukemaan sitä
Yleisesti voidaan todeta, että yhteistyön merkittävimpiä kohteita ovat menetelmät, valmiit puitteet ja kerhotoiminta.
Suomessa kysely oli jatko kymmenen vuotta sitten yhteistyössä Opetushallituksen kanssa teetetyyn monipuoliseen tiedekasvatukseen liittyvään kyselyyn. Raportti kevään 2006 kyselystä löytyy täältä (pdf). Kahden kyselyn vertailussa (pdg) on koottu muutamia tuloksia tiedeopetukseen liittyen

Kehittämiskeskus Opinkirjo toteutti vuoden 2015 (hanke jatkui tammikuulle 2016) Suomi-Viro vertaisoppimishankkeen opetus- ja kulttuuriministeriöltä saamansa avustuksen turvin. Virossa yhteistyöorganisaationa toimii Eesti Teadusagentuur (Estonian Research Council) voittoa tavoittelematon yhdistys, joka perustettiin 2012 (1990 perustetun Eesti Teadusfondin ja 1997 perustetun Sihtasutus Archimedesin yhdistymisen tuloksena). Yhdistyksen päätehtävänä on tukea tieteentekijöitä kansallisella tasolla, kehittää kansainvälistä yhteistyötä ja tarjota erilaisia palveluita tieteen ja tiedekasvatuksen toimijoille. (www.etag.ee)

Hankkeessa oli mukana seuraavia tahoja:

LUMA-keskus Suomi, Helsingin yliopiston opettajakoulutuslaitos, Päijät-Hämeen LUMA-keskus, Tampereen LUMATE-keskus, Lounais-Suomen LUMA-keskus, Tekniikan Akateemiset TEK, LUMA-keskus Aalto, Helsingin yliopiston LUMA-keskus, Keski-Pohjanmaan LUMA-keskus, Kokkolan yliopistokeskus Chydenius, Viimsi Kool, MTÜ Robootika, Tartu noortekeskus Lille Maja, Tartu Observatoorium, Tartu Keskkonnahariduse Keskus, Tartu Ülikool ja Tartu Loodusmaja.

Hanke perustui seuraaviin tarpeisiin:

1. Virossa kerhotoiminnalle ei ole ollut laatukriteereitä, kuten Suomessa -> kuitenkin erityisesti ohjaajakoulutuksessa laadun arviointi ja kehittäminen ovat ensisijaisen tärkeitä

2. Kerhopedagogiikkaa itsessään ei usein huomioida tai siihen sovelletaan koulupedagogiikkaa, joka vääristää ohjaajan ammattitaidon kehittymistä -> kerhopedagogiikkaa on tehtävä tutuksi

3. Sekä Virossa että Suomessa tiedekerhonohjaajien koulutus on lähes olematon tai pirstaleista -> Suomessa on jo kuitenkin paljon hyviä hankkeita käynnissä, joiden kokemuksia voisi soveltaa myös Virossa

4. Viron harrastekoulun ”huvikool” malliin tutustuminen ja soveltaminen Suomessa ->Virossa on kehitetty monia kansanvälisestikin tunnustettuja tieteen popularisoinnin ohjelmia (esimerkiksi Rakett 69) lukioikäisille, kun taas Suomessa tiedekasvatustoimintaa on kehitetty paljon peruskoulun alemmilla vuosiluokilla -> toimintamallien ja kokemusten vaihto rikastuttaa kummankin maan tiedekasvatustoimintaa

Hankkeelle oli asetettu seuraavat tavoitteet:

Jakaa kerhotoiminnan ja tiedekasvatuksen osaamista maiden välillä.

Löytää yhteiset kehittämiskohteet kerhopedagogisesta näkökulmasta.

Kehittää tiedekasvatuksen laatua omissa maissa, mutta myös koko Euroopan tilannetta silmässä pitäen.

Hankkeen aikana järjestettiin kolmipäiväinen kesäseminaari ja tuotettiin suomenkileinen ja vironkielinen julkaisu.

Hankkeen yhdeksi tavoitteeksi nousi tieteen popularisoinnin väylien selvittäminen nuorisotyön kentässä. Sekä Virossa että Suomessa tiedekasvatukseen liittyvä toiminta jää usein orvon asemaan, koska sitä ei mielletä kehityskohteeksi nuorisuotyön kentässä eikä myöskään perusopetuksen kentässä. Syitä tähän haluttiin selvittää.

Sidosryhmä tapaamisissa ilmeni, että syyt ovat enemmän poliittisia (hallinnolliset rakenteet ministeriöissä), kuin toiminnasta johtuvia. Moni nuorisotyöntekijä on hyvä tiedekasvattaja, mutta hän ei itse meillä itsensä sellaiseksi eikä siitä syystä esimerkiksi osa hakea täydennyskoulutusta tai pohtia toiminnan laatua. Toisaalta moni tiedekerhonohjaaja ei koe olevansa kasvattaja vaan tieteen tulosten välittäjä lapsille, eikä siitä syystä osa hakeutua täydennyskoulutukseen, jossa käsitellään kerhopedagogiikkaa.

Hankkeen rajallisuuden vuoksi teema ei pystytty viemään syvällisesti eteenpäin ja tärkeimpänä tuloksena voidaankin pitää keskustelun avaamisen kyseisestä asiasta.

Lisäksi Suomessa ja Virossa teetettiin kysely, jonka avulla aihetta haluttiin avata enemmän. Kysely koski laajasti non-formaalin ja informaalin tiedekasvatustoiminnan järjestämistä kummassakin maassa.

Kerhotoiminta kuuluu Virossa nuorisotyökenttään ja siten kysymällä tiedekerhojen järjestämisen määrää, voidaan jo heti sanoa, miten paljon nuorisotyökentässä tieteitä popularisoidaan.
Kyselyn kysymykseen ”Pitäisikö nuorisotoiminnassa hyödyntää enemmän tiedeopetusta tukevaa ja soveltavaa toimintaa? Miksi ja miten?”
Vastattiin muun muassa seuraavasti:

- kyllä, toimintaa voidaan järjestää tiedeleireillä ja kursseilla

- innostavia vieriluja suoraan tunneille

- tiedekerhotoimintaa nuorisotaloille

- lisää mainontaa ja yhteistä viestimistä

- yhteistyö luonto- ja leirikoulujen kanssa

- yhteisiä teemapäiviä- voisi hyödyntää enemmän nuorisotyön menetelmiä

- nuorisotyössä pystytään herättämä kiinnostus ja tukemaan sitä

Yleisesti voidaan todeta, että yhteistyön merkittävimpiä kohteita ovat menetelmät, valmiit puitteet ja kerhotoiminta.

Suomessa kysely oli jatko kymmenen vuotta sitten yhteistyössä Opetushallituksen kanssa teetetyyn monipuoliseen tiedekasvatukseen liittyvään kyselyyn. Tutustu kevään 2006 raporttiin (pdf) ja kahden kyselyn vertailussa (pdf) on koottu muutamia tuloksia tiedeopetukseen liittyen.