main-page-icon
menu-button
Valikko
OPETTAJAT JA OHJAAJAT

Kilpailun vakiintuminen osaksi nuorten luovuuden ja innovatiivisuuden kannustamista

Tutki-Kokeile-Kehitä V
Viidennen kilpailun näyttely järjestettiin vuonna 1987 ja VI kilpailu vuonna 1989. Kilpailu arvioitiin neljän käydyn kilpailun kokemuksen pohjalta ja päädyttiin siihen, että

  • kilpailulla on paikkansa yhteiskunnassamme. Muiden pitkälle teollistuneiden maiden esimerkkeihin viitaten ei Suomella ole varaa olla ilman kilpailun tapaista toimintaa
  • järjestämistapa ja –muoto, joihin kilpailu on vähitellen hakeutunut, on tuloksia tuottava ja kehittämiskelpoinen
  • kilpailun kehittäminen vaatii nykyistä suurempia ja varmempia taloudellisia resursseja
  • osallistuminen kilpailuun on edelleenkin vain harvojen harrastus, mutta sen tärkeämpää on löytää ja tukea niitä opettajia ja nuoria, joilla on taipumusta käytännön luovuuteen: siihen ohjaamiseen ja sen oivaltamiseen. Kuvaavaa on, että ko. henkilöt usein itse vähättelevät mahdollisuuksiaan (Toiminnanjohtaja Pirkko Kallio 8.1.1986).


Viidennessä kilpailussa palkittiin yhteensä 16 nuorta. Viidenteen kilpailuun osallistui kaikkiaan 188 työtä, joista vanhempien sarjaan 122 työtä yhteensä. Kilpailuun osallistui nuoria koko Suomesta esim. Helsingistä, Turusta, Hämeenlinnasta, Kokkolasta, Raahesta, Oulusta, Jyväskylästä, Mikkelistä, Savonlinnasta, Kuopiosta, Iistä, Keminmaalta ja Kotkasta.

Eniten töitä tuli Pohjanmaalta, jossa kokkolalainen Juhani Pihkala oli ollut yhteydessä ja kouluttamassa opettajia luovaan ongelmanratkaisuun. Juhani Pihkala arvioi työtään siten, että henkilökohtainen esittely avainhenkilöille esimerkkeineen rohkaisee parhaiten osallistumiseen. Kisan tulisi olla jokavuotinen markkinoinnin ja osallistumistottumuksen parantamiseksi. Hän ehdotti myös yhdysopettajan innostamista eri kouluissa mukaan (avainhenkilönä olisi voinut olla oppilaan ohjaaja (OPO).

TKK-kerhotoimintakokeilu käynnistyi Kastun yläasteella syyskuussa 1987. Kokeilutoiminnan innoittamana Koulun Kerhokeskus järjesti seminaarin luovasta ongelmanratkaisusta kerhotoiminnassa. Henkilökohtainen yhteydenotto kouluihin ja ammatillisiin oppilaitoksiin koettiin niin hyödylliseksi, että suunnitelmissa oli laajentaa toimintaa 5-10 uuden henkilön palkkaamisella innostamaan ja ohjaamaan opettajia luovaan ongelmanratkaisuun.

Kilpailun järjestäjät kirjoittivat muistiion seuraavaa:
"Koska kilpailun tarkoituksena on herättää, rohkaista ja tukea lasten ja nuorten itsenäistä keksimiskykyä jokapäiväisessä käytännön elämässä, liittyy tavoite laajempaan kokonaisuuteen yksilöiden ja kansakunnan hyvinvointiin. Muutamien vuosien välein kerättävät – jopa sadatkin ideat – edustavat vain pisaraa meressä. Tarvitaan tuhansia ideoita jatkuvasti ennen kuin todellisia helmiä alkaa syntyä. Silloin kehiteltiin ajatusta luovuuskasvatuksellisesta prosessista, jonka lippulaivana kilpailu toimisi. Vaikka suurin osa todellisista innovaatioista onkin ammatti-ihmisten aikaansaannosta, oikean ajattelutavan omaksuminen nuorena palvelee ammatti-ihmisten innovatiivista elämänvaihetta myönteisellä keksimisen määrää ja laatua kehittävällä tavalla." (Opintosihteeri Raino Antikainen 26.3.1987)
Kilpailun järjestäjät kokivat seuraavana haasteena kilpailutoiminnan vakinaistamisen jokavuotiseksi toiminnaksi.